14. Iloa ja surua

Kesäelämää ja koronakaranteenia on riittänyt kohdallamme puoli vuotta. Pitänee sanoa kuusi kuukautta, niin tuntuu lyhyemmältä ajalta.
Kesän aikana taudin leviämien laantui ja kansakuntana koimme helpotusta ja uskalsimme elää vähän vapaammin. Nyt kuitenkin kuuluu maailmalta huonoja uutisia, virus on alkanut uudelleen levitä. Suomessakin todetut tautitapaukset ovat lisääntyneet. Oman kotikaupunkimme jätevedestä on löytynyt virusta, vaikka tautitapauksia on ollut harvassa. Me jatkamme karanteenia entiseen tapaan, nyt jo syystöiden merkeissä. Mikäs meillä on ollessa loistavassa pakopaikassamme. Olemme nauttineet joka hetkestä, jopa vesisateesta.

Jonkun aikaa sitten yhteisöömme muutti uusi jäsen, valkoinen kissapoika Ruben. Mauri-kissa sai pikkuveljen. Jännityksellä odotimme, miten Mauri suhtautuu uuteen asukkaaseen, tuntui, että hellyttävä vitivalkoinen kissanpentu hellytti Maurinkin. Minkäänlaista välien selvittelyä ei tullut. Yhteinen ilo pikkukissasta ei kestänyt kuin viikon verran, pikku Ruben sairastui yllättäen ja kuoli. Olisiko sattunut syömään jotain myrkyllistä. No, sitähän emme saa tietää, mutta suru oli suuri, varsinkin lapsilla.
Oli hellyttävää seurata, miten eri-ikäiset lapset suhtautuivat suureen suruun. Teinityttö (14 v) itki niin kovin, ettei voinut lähteä kouluun, 12-vuotias erityisherkkä poika ei ottanut mitään kantaa asiaan, nuorin kymmenkesäinen tyttö sanoi – En minä nyt jouda suremaan, pitää mennä kouluun, ja lähti bussipysäkille.
Samana iltana lasten isä kaivoi kaivinkoneella syvän haudan pikku Rubenille. Olimme puolison kanssa laittaneet vainajan kauniisti kirkkaan punaiseen Adidaksen kenkälaatikkoon. Lapset vielä varmistivat katsomalla, että siellä oli Ruben. Vasta hautaamisen jälkeen, lapsi, joka ei aamulla joutanut suremaan, menetti malttinsa ja päästi tunteensa valloilleen. Hautakivi ei osunut oikeaan kohtaan ja se suututti. Näin me jokainen suremme omalla tavallamme.

Kissamaailmassa liikkeet ovat nopeita, parin viikon päästä taloon tuli uusi söpö kissanpentu Lissu. Kieltämättä tämäkin pikkuinen on suloisista suloisin eläin. Mauri hyväksyi uuden kissasiskon  ilman suurempaa huomiota. Toki Mauri on tämän pihapiirin pomo ja se tietää sen.
Lissu on ollut jonkun aikaa omassa huoneessaan, mutta nyt se on siirretty autotalliin kissojen omaan maailmaan, sinne, missä on oma kiipeilypuu ja nojatuolikin. Tänään lapset opettivat Lissulle, kuinka autotallista pääsee ulos ja takaisin sisälle kissaluukun kautta.

Siis Lissu on jo täysivaltainen kotikissa.