Taidenäyttelystä innostuneina halusimme järjestää jotain hauskaa Vapun viettoonkin. Kävimme kaupunkikodissa etsimässä vanhoja serpentiinejä ja ilmapalloja vappujuhlien varalle. Löytyihän sieltä kaikenlaista käyttökelpoista ja idea alkoi syntyä. Oli taas muistettava, että kahta metriä lähemmäksi toista ihmistä ei saanut mennä.
Pumppasimme kolmisenkymmentä vappupalloa, olivat vuosia vanhoja, joten kolmasosa särkyi jo puhallusvaiheessa. Onneksi 40 vuotta vanha pumppu oli vielä ehjä ja teki tehtävänsä lähes moitteettomasti. Seuraava vaihe oli sitoa pallot pitkään lankaan ja kierrättää lankaa pihapiirissä.
Vappuaamun sää oli erittäin tuulinen ja osa palloista särkyi tai lähti tuulen mukana pellolle.
Sovittuun kellonaikaan lapset tulivat ulos ja lähtivät seuramaan lankaa keittiön ovelta trampoliinille, siitä maakellarin kulman kautta vanhan saunan nurkalle, sieltä lämpökeskuksen taakse ja asuntovaunun viereen.
Lapset keräsivät narun palloineen mukaansa ja tässä kohtaa palloja oli koko sylillinen. Vaunun luota matka jatkui takaisin pihaan päin katoksen seinustaa pitkin ja siitä sisään katokseen. Katoksessa suurten siemenpussien takana oli aarre, ruskea paperikassi. Kassissa oli karkkia ja joka lapselle posliinienkeli.
Olin ostanut tapani mukaan lastenlapsille joulun alla enkelit, joita en muistanutkaan antaa jouluna tavatessamme. Nyt on jouluenkelit jaettu, paitsi Pirkkalan lapsille. He saavat enkelinsä sitten, kun mummi sattuu muistamaan.
Lapset olivat iloisia ja innostuneita palatessaan ilmapallojen kanssa pihaan. Ehjät pallot irroteltiin narusta ja heitettiin trampoliinille. Iloa riitti moneksi päiväksi, kun lapset pomppivat ilmapallojen seassa trampalla. Seuraavalla viikolla sain haravoida puoli pihaa ilmapalloroskista.
Sima ja munkit tarjoiltiin hyytävässä kylmyydessä pihalla. Olin viikkoa aikaisemmin ohjannut tyttäreni siman tekoa puhelimitse. Samalla sain siirretyksi oman erityisen simaohjeeni seuraavalle sukupolvelle.
Tärkeä tehtävä sekin.
Pientä puhetta koronakaranteenista 