Pohjanmaalta tuli puolisolle koulumuistoja oppikouluajoiltaan. Oli kokonainen kasvisto, joka siihen maailman aikaan piti jokaisen kerätä. Kaikki 120 eri kasvia prässättiin, kiinnitettiin liimapaperilla isolle arkille ja nimettiin sekä tieteellisin että suomenkielisin nimin. Meille 1950-luvulla koulua käyneille vanha kasvisto oli kuin lämmin tuulahdus menneisyydestä.
Nämä puolison kasvit olivat jo pahasti kuivuneet ja karisivat iloisesti lattialle, kun paketti avattiin. Rapistuneiden kasvien välistä löytyi koulussa tehtyjä kuvaamataidon töitä, piirustuksia ja maalauksia, Jokunen työ oli tehty myöhemmin, nuoruusvuosina. Syntyi idea tehdä piirustuksista taidenäyttely.
Ripustimme kuvat autotallin kylkeen rakennetun lasten askarteluhuoneen seinille. Numeroimme teokset ja teimme esittelyvideon, jossa minä haastattelin taiteilijaa. Videolla kutsuimme lastenlapset vanhempineen tutustumaan näyttelyyn. Koronan takia näyttelyssä sai käydä vain kaksi vierasta kerrallaan.
Tilassa oli vihko, johon katsojat kirjoittivat kommentteja ja arvosteluja. Näyttely sai hyvän vastaanoton, kaikki mahdolliset katsojat (5) kävivät ja antoivat arvostelunsa. Lopuksi kaikki kävijät saivat suklaapatukan.
Toisten tyttärien perheet voivat osallistua näyttelyyn muodikkaasti etänä. Teokset olivat nähtävänä netissä ja WhatsApp-viestein saimme palautetta. Suosio oli suuri silläkin puolella, kaikki (6) antoivat arvionsa. Suklaapatukkaa emme vielä pystyneet lähettämään netin kautta.
Jälkeen päin olemme ihmetelleet, kuinka paljon yhdessä tekemisen iloa näyttelyn järjestäminen meille puolisoina tuotti. Meillä näyttelyn pystyttäjillä taisi olla hauskempaa kuin katsojilla.
Tätä täytyy saada lisää.
Pientä puhetta koronakaranteenista 
Kyllä oli etäkatsojillekin elämyksellinen näyttely! Kiitos vielä kerran.
TykkääTykkää