Nora Pöyhösen koulu

Nora Pöyhösen Emäntäkoulu on perustettu 1893, samoihin aikoihin kuin Helka Putkiston talouskoulu Tampereella. Molempien koulujen tarkoitus oli opettaa naisille ja etenkin tuleville perheenäideille kodinhoidon ja ruuanlaiton salaisuuksia. Toisin sanoen nyrkin ja hellan väliin tähdättiin kummassakin koulussa. Emäntäkoulussa opetettiin lisäksi maanviljelyä, puutarhan- ja karjanhoitoa. Koulu toimi yksityisenä saman suvun hallinnassa vuoteen 1955 asti, jolloin se siirtyi valtion omistukseen.

Tammikuussa 1965 pakkasin kaksoislaverini, pöytälamppuni, omenankukkatauluni, Kilta- astiani, ruokailuvälineeni ja muun omaisuuteni ja matkustin Pohjanmaalle Nora Pöyhösen Emäntäkouluun. Muutos oli huikea, suuresta työyhteisöstä yhden hengen työpisteeseen.

Asunnokseni sain pihapiirin vanhimman rakennuksen yläkerrasta kaksi huonetta, eteisen ja vessan käsittävän asunnon. Olipa upeaa muuttaa ahtaasta toveriasunnosta tällaiseen valmiiksi kalustettuun kotiin.

Asuntoni alakerrassa oli työpaikkani, kolme huonetta ja pieni keittiö. Tehtäväni oli opettaa emäntäkoulun nuorille oppilaille käytännön lastenhoitoa. Heti aloitettuani työt tuli osastolle neljä eri syistä sijoitettua vauvaa. Työ oli hyvin itsenäistä ja samalla sitovaa. Vapaapäivinä, etupäässä viikonloppuisin, vastasi koulun johtajatar osastosta. Yhtään kertaa en kevättalven aikana päässyt käymään Lohtajan kyläkoulun vintillä. En voinut olla niin pitkää aikaa pois työpaikalta.

Poika piipahti muutaman kerran asunnossani, mutta yöksi en antanut jäädä. Yökylä olisi tässä tapauksessa ollut jo siveetöntä, olihan talon toinen puoli opiskelijoiden asuttama. Osa tytöistä asui päärakennuksen yläkerrassa ja osa minun naapureinani. Jokaisessa huoneessa asui kahdesta neljään opiskelijaa. Vaikka tyttöjä oli talossa kymmeniä, ei koskaan ollut minkäänlaisia järjestyshäiriöitä. Poikia ei siihen aikaan tällaisissa kouluissa ollut.

Koulupäivät olivat pitkiä. Oppitunnit alkoivat aamulla kahdeksalta jatkuen käytännön töissä iltapäivällä. Navettavuoro alkoi aamulla kuudelta ja päättyi iltalypsyyn, ruokalavuoro kesti myös aikaisesta aamusta iltaan. Lastenhoitojaksoon kuului yövuoro. Yksi tyttö ryhmästä nukkui vuorollaan yhden yön lastenosastolla.

Koulussa oli paljon vuosikymmenien takaisia perinteitä. Johtaja ja puutarhaopettaja sekä puutarhuri olivat edelleen samaa Pöyhösen sukua kuin koulun perustajakin. Joskus johdolta tuntui unohtuneen, että oppilaitos oli siirtynyt valtion omistukseen.

Vuosien saatossa oli kouluun pyritty monenlaisilla hakemuksilla. Yksi erikoisimmista lienee ollut; Olen miettinyt, olen päättänyt, tulen sinne emäntäkouluun. Tottahan näin päättäväinen tyttö piti ottaa oppimaan valmiuksia nyrkin ja hellan väliin.

… jatkuu ensi viikolla tai sitten ei …

 

Ajokortti ja rekisteriote

Kun työpaikkaa ei näyttänyt Pohjanmaalta irtoavan, päätin täyttää yhden aukon sivistyksessäni ja menin autokouluun. Autoa minulla ei ollut, mutta toivo auton ja rekisteriotteen omistajasta oli. Töölössä silloin toiminut Mäkisen autokoulu palveli minua todella hyvin. Kirjallinen koe sujui täysin virheittä ja inssiajonkin suoritin moitteitta. Liekö tutulla katsastusinsinöörillä ollut vaikutusta lopputulokseen. Hän oli erään työtoverini tuleva puoliso, silloin vielä poikaystävä. Ajosuorituksen aikana hän oli todella virallinen, melkein pelottava. Puolisen tuntia pyörimme Helsingin keskustassa ja kortti tuli. Sen koommin en ole Helsingissä auton rattiin istunut.

Toinen aukko sivistyksessäni oli tanssitaidon puute. Se aukko jäi täyttämättä, vaikka Sijaisopettaja tanssi mielellään ja hyvin.

Kului pari kuukautta ja tuli taas yökkövapaa. Matkustin Kokkolaan ja sieltä Lohtajalle samaan vinttihuoneistoon kuin edellisellä kerralla. Viikonlopuksi menimme Kalajoelle, nyt olin siellä yökylässä. Sijaisopettaja teki edelleen viikonlopputöitä Hiekkasärkillä rantahotellin eteisvahtimestarina. Jouduin olemaan anoppilassa pitkän lauantai-illan ilman häntä. Olin vähän orpona oudossa ympäristössä.

Tutustuminen anopin uuteen puolisoon, naapurin isäntään, helpotti oloani suuresti. He olivat olleet avioliitossa vasta vajaat kaksi vuotta ja heillä oli yksi yhteinen poika. Puoliso oli hyväntuulinen, tavallinen maalaismies, kiinnostunut hevosista ja maanviljelystä. Hän tuntui hyväksyneen minut perheeseen ehdoitta. Yhdessä ajelimme yömyöhällä hakemaan Sijaisopettajan työmaaltaan. Tältä yökkövapaalta palasin suoraan Kokkolan kautta Helsinkiin, omaisiani en tavannut lainkaan.

Pian tämän vapaan jälkeen avautui vanhempieni kotipitäjässä lastenhoitajan paikka Nora Pöyhösen Emäntäkoulussa. Se tuntui tulleen kuin tilauksesta minulle. Kävin johtajan puheilla ja siltä istumalta paikka oli minun. Työt aloittaisin tammikuun lopussa 1965.

Näihin samoihin aikoihin Sijaisopettajasta tuli mun Poika ja isästä isä-Lasse.

… jatkuu ensi viikolla tai sitten ei …

 

Yökylää siellä ja täällä

Syyskuun alussa Sijaisopettaja oli saanut uuden opettajan paikan, nyt Lohtajan pitäjän pienessä syrjäkylässä. Syksyn ensimmäisellä yökkövapaalla matkustin junalla Kokkolaan ja sieltä Sijaisopettaja haki minut autolla Lohtajalle. Hänellä oli koulurakennuksen yläkerrassa keittiön ja kamarin asunto. Tässä oli tulevaisuuden haavekuva opettajaperheen elämästä omassa pikkukoulussa.

Kuinka ollakaan heti ensimmäisenä iltana jonkun oppilaan äidillä oli asiaa opettajalle. Hän kiipesi portaat ylös, koputti oveen ja astui kutsun saatuaan sisään. Siinä paljastui, että opettajalla oli tyttöystävä, vieläpä yökylässä. Isompia puheita kylällä ei tainnut tulla, ehkä siksi, että nuori opettaja oli pidetty kyläläisten keskuudessa. Koulupäivät pysyttelin tiiviisti sisällä, vasta illan hämärtyessä uskaltauduimme yhdessä ulos kävelemään.

Viikonloppuna menimme Kalajoelle ja sieltä Sijaisopettaja saatteli minut vanhempieni luo. Kukaan ei sanallakaan kysynyt, missä olin puolet yökkövapaastani ollut.

Palattuani Lastenlinnaan lomaviikosta väsyneenä olikin Pirkolla huoneessamme miesvieras. Minä en ollut häntä aikaisemmin tavannut. Juteltiin siinä niitä näitä kahvin juonnin lomassa. Ilta kului ja kului, eikä vieras osoittanut minkäänlaista aikomusta lähteä kotiinsa. Lopulta hän ilmaisi halunsa jäädä yöksi. Eihän siinä mitään ihmeellistä ollut. Näin kai on tapahtunut niin kauan kuin ihminen on perhettä perustanut.

Pieni mutka oli matkakassa, kun olimme Pirkon kanssa kalustaneet yhteistä huonettamme. Minä olin ostanut kaksoislaverin, jossa nukuimme. Ennen meillä oli kummallakin oma sänky omalla seinustalla. Niinpä poika ehdotti, että hän voisi nukkua meidän välissämme. Niin tehtiin. Vieras mies nukkui keskellä ja me tytöt kahta puolta. Minua ei sillä hetkellä olisi vähempää voinut kiinnostaa outo mies sängyssä tai sängyn alla. En tiedä mitä he Pirkon kanssa puuhailivat, minuun ei kukaan koskenut sormenpäälläkään. Aamulla anivarhain mies hiippaili ulos talosta. Kerrottiin, että Lastenlinnan asuntolatornista oli useina aamuina vilkasta liikennettä alas ja ulos.

Asiasta ei sen koommin koskaan puhuttu. En tullut edes tietämään oliko tämä vain niin sanottu ”yhden illan juttu”. Nyrkin ja hellan väliin Pirkko ei koskaan asettunut.

… jatkuu ensi viikolla tai sitten ei …

 

Tositarkoituksella Pohjanmaata kohti

Kesän jälkeen asuminen Helsingissä alkoi jotenkin tuntua turhalta. Toisaalta rakastin kuumaa asfalttia, mutta syksyn tullen sekin oli märkää ja viileää. Työ oli mieluista ja mukavaa, työkavereista oli löytynyt muutamia hyviä ystäviä. Kaiken piti olla hyvin. Turhautuminen saattoi johtua osaltaan siitä, että Pohjanmaalla oli syntynyt ihmissuhde. Kirjeet kulkivat, mutta hitaasti. Minä kirjoittelin usein ja pitkiä sepustuksia, mutta vastaukset viipyivät liian pitkään ja olivat lyhyitä informaatioiskuja.

Hämärinä syys iltoina oli Lastenlinnan viereiseen puistoon pesiytynyt uusi kukkanen. Se ilmestyi aina iltasella auringonlaskun aikaan kukkimaan jonkun kuusen juurelle. Kukan omistaja tiesi, että talossa valvoo nuoria naisia joka kerroksessa ja valitsi siksi kukalleen näkyvän paikan. Useita kertoja yövuoron aikana joku soitti poliisin paikalle, mutta kukka ehti aina lähteä karkuun.

Toisen kerran törmäsin itsensä paljastajaan Lastenlinnan bussissa matkalla kaupungin keskustaan. Tämän jälkeen olin jo halukas muuttamaan maaseudun rauhaan. Kolmas kerta sattui rautatieasemalla junassa. Silloin olin täysin kypsä lähtemään pois Helsingistä.

Aloin tosi tarkoituksella etsiä mahdollisia lastenhoitajan paikkoja, tietysti Pohjanmaan suunnalta. Vihdoin tuli Vetelin Emäntäkoulussa avoimeksi lastenhoitajan toimi. En todellakaan tiennyt missä päin pohjoista Suomea noin hauskan niminen pitäjä oli, mutta laitoin hakemukset vetämään.

Pitäjä löytyi Keski-Pohjanmaalta, mutta hakemukseni ei saanut siipiä alleen. Ei tullut edes kutsua haastatteluun.  Minulle kävi niin kuin entiselle tytölle, joka olisi halunnut mennä pappilaan miniäksi, mutta eivät huolineet.

Niin ei tullut minusta Suomen vetelintä lastenhoitajaa. Työelämä jatkui Helsingissä ja nyrkin ja hellan väliin sovittautuminen hoitui kirjeitse.

… jatkuu ensi viikolla tai sitten ei …